Iltaa pikku pörröpäät!♥
Aloitetaan... vaikka päivän ylläristä! Elikkä tämä yllätys tapahtuu tänää Proffan labrassa! Bookwormin tuntien, se ei ollut mikä tahansa yllätys vaan....
....Roboyllätys!
Hehe! Proffa kyllä panee parastaan...
Ai niin! Tänään on myös tasopäivä!!!
Uusia tasoja pääseekin havittelemaan... Panfuun on tullut myös sellainen kiva jutska, että voi lähettää tarroja! Saadut tarrat menee meijän omiin tarraalbumeihin!
Tässä pari kuvaa aiheesta:
Ja ei kun vain tarroja lähettelemään!
Sitten voisinkin kirjoitella jatkoa siihen tarinaan: "Onko raha tärkempää kuin ystävät?" (Jos et ole lukaissut ekaa osaa, lue se ensin halutessasi tästä.) Aloitetaanpa:
Toinen osa:
Lapset pohtivat koko yön, miten he saisivat Smithin isän pään käännettyä. He olivat nimittäin muuttamassa ihan toiselle puolelle Panfua! "Minulla on idea!" Candy huudahti viimein. "Kerro ihmeessä!" Smith ja Cindy pyysivät. "Meidän pitää saada isällesi täältä niin huvä työ, ettei teidän tarvitsisi muuttaa." Candy sanoi. "Hmm.. Hyvä idea!" Smith sanoi. "Mutta... mistä me hankimme isälle työn, ja isä kertoi että muuttaisemme jo ensi viikolla." Smith huolestui. "Meidän on parasta sitten panna toimeksi!" Cindy sanoi. "Niin, mutta tehdään se huomenna, minua väsyttää..." Candy sanoi haukotellen. "No, nähdään huomenna, torin laidalla." Smith huikkasi ja sitten he lähtivät. Samaan aikaan Smithin isä ja hänen hovimestarinsa juttelivat: "Minusta tuntuu, ettei Smith haluaisi muuttaa..." Smithin isä sanoi. "Herra on varmasti oikeassa..." Hovimestari, Ernesto sanoi. " Oletko jutellut poikani kanssa???" Smithin isä kysyi, kääntyen samalla Ernestoon päin. "Kyllä, herra. - hän sanoi, että kunpa osaisit auttaa minua, koska en haluaisi muuttaa..." "Sitten hän pyysi että puhuisin kanssasi asiasta." Ernesto kertoi. "Minun pitää puhua poikani kanssa!" En voi pakottaakkaan häntä lähtemään... " Smithin isä sanoi hiljaa. "Se käynee helposti... Pieni herra Smith, tuli juuri kotiin." Ernesto sanoi. "Pyydä hanet tänne" Smithin isä kiihtyi. "Isäsi tahtoo tavata sinut." Hovimestari sanoi juuri ulkoa tulleelle Smithille, joka kuivasi juuri takkiansa sateelta. "Jaa.. Vai tahtoo hän tavata minut..." " Niin juuri, Smith herra" Niinpä Smith lähti sanaakaan sanomatta isänsä toimistoon.
Jatkuu...
Siinä oli taas pieni palanen tätä tarinaa... Vielä viimeiseksi tuosta maskottien pienoisblogista.
Sen löydätte tuolta ylhäältä, sivujen seasta... ;D Ja niin muuten... Ne woobyt saivat minut taas suostumaan niiden ideaan... Tuskin siitä mitään haittaakaan on... Joten se idea oli semmoinen että: Ne aloittivat puhumisen siitä, että minunhan blogillani on se lukijajutska. Sitten ne ehdottivvat, että jos laittaisin tuonne sivuun myös niiden lukijat. Jos siis haluatte niiden pienoisblogin lukijoiksi, ilmoittakaa se heidän pienoisbloginsa kommenteissa. He jäävät odottelemaan ensimmääisiä lukijoitaan...
Siinä taisi olla kaikki.... Oikein lämpöistä iltaa Pandaset!