Ihmettelette varmaan, miksen kirjoita tällä värillä... Siinä se aisia onkin... Kirjoitan nykyisin sittenkin tällä värillä, ja se kirjoittaminen alkoi NYT! Anteeksi, että nyt vähän minulla asiat poukkoilee, mutta minusta näin on nyt parempi! No se siitä, ja siirrytäänpä yhteen aiheistani: (Tässä postauiksessa on tarinoita ja muita sellaisia.)
Alan julkaista viikon kuvaa! Se on joko panfun blogista tai googlesta! Viikon kuvan julkaisen aina yhdessä postauksessa, joka julkaistaan sen viikon aikana. Kuvalle tulee aina selostus, ja joskus jopa saattaa tulla pikkuinen tarina. ;) Se sitten riippuu kuvasta... Ja tässä on ensimmäinen viikon kuva:
Tämä kuva edustaa kaveruutta ja läheisyyttä.
Se edustaa myös sitä, että tyttö ja ¨
poikakin voivat olla parhaita ystäviä!
Siinä oli se viikon kuva. seuraavaan aiheeseen:
Kirjoitankin teille pitkästä aikaa tarinan! No, ei viime kerrasta kovinkaan kauan ole... Mutta mennäänpä sitten turhia jaarittelematta asiaan:
Onko raha tärkeämpää, kuin ystävät?
Olipa kerran pieni kylä,, panfun saaren rannikolla. Kylän asukkaat olivat tyytyväisiä asuinpaikkaansa, ja joidenkin suku oli asunut kyseisessä kylässä jopa satoja vuosia... Kylässä oli eräs todella suuri puumaja. Se maja kuului Herra Shellille ja hänen pojalleen Smith Shellille. Pojalla oli iso oma huone, oma televisio, tietokone ja paljon muuta. Kylässä asui myös eräs tyttö, nimittäin Cindy Xilly ja hänen paras ystävänsä Candy Sweet. Yhdessä nämä kolme tekivät retkiä metsiin, kävivät eväsretkillä, ja jos satoi, he suunnittelivat uusia seikkailuja koneelle. Mutta eräänä iltana Smithin isä kertoo, että he aikovat muuttaa, kauas pois - nimittäin ihan toiselle puolelle panfua, koska hän oli saanut sieltä päin työn, josta he saisivat paljon rahaa. Kun Smith kieltäytyy, hänen isänsä suuttuu, ja sanoo: Että hänhän vaikka väkisin saa Simthin muukaansa. Kun Smith kertoo siitä ystävilleen, he päättävät saada Smithin isän taivuteltua jäämään...
Ensimmäinen osa:
Oli kulunut jo kaksi päivää siitä, kun Smithin isä oli kertonut hänelle muutosta. Kaksi päivää he olivat suunnitelleet miten saisivat hänen isänsä pään käännettyä. "Meidän täytyy antaa isällesi monta vinkkiä, että haluat jäädä tänne koko sydämestäsi." Candy sanoo. "Niin, mutta isä on miltei koko ajan neuvotteluissa, emmekä tiedä miten ilmaisemme ne vinkit hänelle..." Smith huokaisee. "No... Yrittänyttä ei laiteta!" Cindy rohkaisee. "Viisaita sanoja!" "Niin juuri! Kyllä me jotain keksimme, eikö niin?" Candy huudahtaa. "No, eiköhän meidän pitäisi jo aloittaa!" Smith riemastuu. "Aletaan hommiin!" Candy ja Cindy huudahtavat yhteen ääneen. He pohtivat sitä koko yön kunnes he keksivät erään keinon...
Jatkuu...
No? Mitäs piditte?
No siinä olikin jo kaikki!
Pörröisin tassuin: Lyndsay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ai onkos tulossa kommentti? Kivaa!
Mutta kiroilu, tai muu sääntöjen vastainen kielletään ehdottomasti myös kommenteissa!